Toiminnanjohtaja Mervi Ahola luotsaa Sisäilmayhdistystä, joka on aktiivisesti jakanut teematietoa jo yli 30 vuotta. Hyvä sisäilma on monen tekijän summa ja uutta yliopistotutkimusta aiheesta tehdään jatkuvasti. Yhdistys onkin tärkeä linkki lisäämään vuoropuhelua rakennusalan tutkijoiden ja tiedon tarvitsijoiden välillä.

Pohjoismaissa rakentamismääräysten vaatimustaso on perinteisesti ollut muuta Eurooppaa korkeampi. Esimerkiksi Suomessa ne sisältävät minimit myös rakennusten ilmanvaihdon ilmamäärille. Käytännön toteutumista on kylläkin vaikeampi todentaa.

LVI-ala on tekniikan ja ihmisläheisyyden yhdistelmä

Sisäilmayhdistyksen Mervi Ahola on käytännössä koko työuransa ollut tekemisissä teeman kanssa. Pyysimme häntä kertomaan, kenelle vastuu hyvästä sisäilmasta kuuluu. Haastattelun aluksi kiinnostaa kuulla, mikä sai hänet valitsemaan nimenomaan LVI-alan diplomi-insinöörin opinnot.

–  Alassa kiinnosti varmaankin siihen liittyvä tekniikan ja ihmisläheisyyden yhdistelmä. Sisäilmahan on käytännössä parhaimmillaan silloin, kun sitä ei edes huomaa. Tässä tapauksessa ihmisen vaikutus sekä saatu oma kokemus ja tuntemukset tuovat tekniikkaan erilaisen ulottuvuuden.

– Kun aihetta käsitellään, on hyvä ensin varmistaa, mitä eri termeillä tarkoitetaan. Sisäilman laadusta puhuttaessa siihen sisältyvät automaattisesti mahdolliset epäpuhtaudet. Sisäilmastossa ovat mukana puhtauden lisäksi myös lämpöolosuhteet. Vastaavasti sisäympäristö kattaa em. lisäksi myös valaistuksen ja akustiikan, Ahola tarkentaa.

Samalla hän painottaa, että ilmanvaihdolla on merkittävä rooli hyvän sisäilman aikaansaamiseksi, mutta yhtä tärkeää on kiinteistöjen rakenteiden kunto ja elinkaaren aikainen ylläpito.

Kuka ottaa vastuun sisäilmasta?

Julkisessa keskustelussa sisäilman laatu nousee helposti esiin ongelmien, kuten homevaurioisten rakennusten yhteydessä.

– Tämä on tunteita herättävä teema ja mediassa/sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä saavat artikkelit vaikuttavat myös yleiseen mielipiteeseen. Kun puhutaan parhaista käytännöistä, se selkeästi jakaa ihmisiä. Meidän tavoitteemme yhdistyksessä on tuottaa faktapohjaista informaatiota tukemaan ratkaisuja. Nykyään myös aivan kuluttajatasolle asti.

Ahola muistuttaa, että yhdistys toimii puolueettomasti ja on verkostoinut monien eri järjestöjen, yritysmaailman sekä viranomaisten kanssa. Yhdistyksen hallituksessa on edustettuna niin rakennusalan yliopistotutkimus kuin käytännön kiinteistönpidon ammattilaisetkin.

– Kyllä hyvä sisäilma on ihan kaikkien osapuolten asia kiinteistön elinkaaren aikana, mutta loppu viimein se on kiinteistönomistajan vastuulla. Vastuunkantohan lähtee jo tilaajasta, toisin sanoen millaista laatutasoa vaaditaan. Ja sieltä se valuu arkkitehdin ja LVI-suunnittelijan pöydille ja edelleen urakoitsijalle. Rakentamisen jälkeen on tärkeää, että oleelliset tiedot kiinteistöstä siirtyvät ylläpidolle, jonka tehtävänä on huolehtia, että olosuhteet pysyvät hyvinä myös käytön aikana. Koko ketjussa tarvitaan osapuolten välistä viestintää. Jos rakentamisvaiheessa tehdään virheitä, tai oikeat laitteet asennetaan väärin, ei voida onnistua, Mervi Ahola summaa.

Ahola painottaa koko ketjun vastuuta tasapuolisesti. Viimeisenä oleva kiinteistön käyttäjä kantaa oman osansa.

– Tilojen käyttäjien ja asukkaiden elintavat vaikuttavat luonnollisesti sisäilman laatuun. Lisäksi ylläpitoimenpiteiden ja tarpeellisten huoltojen laiminlyönti voi pilata hyvinkin suunnitellun ja rakennetun kokonaisuuden nopeasti.